Radionuoret.net

Tässä suunnittelen sopivaa HF-antennia matkakäyttöön. Mieleen tuli armeijan partioradiossa käytetty dipoli, jonka saattoi lankaa katkomatta mitoittaa tietylle taajuudelle.

Tässä kuva, sen saa klikkaamalla isommaksi:

http://www.mil.fi/maavoimat/kalustoesittely/index.dsp?level=80&equipment=136

Tuossa siis oikealla näkyy antennin osat, edessä baluuni ja syöttöjohto ja niitten takana dipolin haarat tuollaisissa pienissä muovikeloissa. Kelalta sitten rullattiin auki käytettävälle taajuudelle sopivan mittaiset pätkät lankaa. Taajutta vaihdettaessa toinen pää antennista laskettiin alas puusta ja vaihdettiin pituutta. Kuvasta puuttuu heittonarut, joitten avulla antenni saatiin puuhun kiinni.

Tässä vaan rupesi mietityttämään, että miten tuommoinen rakenne muttaa antennin toimintaa verrattuna ihan tiettyyn mittaan katkaisemalla mitoitettuun dipoliin verrattuna... Langan eritys tunnetusti vaikuttaa mitoitukseen, mutta mitenkäs nuo kelat? Kai ne muodostavat dipolin päihin ihan sähköisessäkin mielessä kelat. Osaisiko joku sanoa, millainen vaikutus noilla on antennin mitoitukseen? Tai vaikuttaako ne antennin suuntakuvioon jotenkin?

Jos tuommoiset kelat ja sopivaa lankaa löytäisi jostakin, niin tuommoisen voisi aika näppärästi itsekin tehdä.

OH6FQI kirjoitti:
Tässä vaan rupesi mietityttämään, että miten tuommoinen rakenne muttaa antennin toimintaa verrattuna ihan tiettyyn mittaan katkaisemalla mitoitettuun dipoliin verrattuna... Langan eritys tunnetusti vaikuttaa mitoitukseen, mutta mitenkäs nuo kelat? Kai ne muodostavat dipolin päihin ihan sähköisessäkin mielessä kelat. Osaisiko joku sanoa, millainen vaikutus noilla on antennin mitoitukseen? Tai vaikuttaako ne antennin suuntakuvioon jotenkin?
Noh, antennien teorioista en kyllä tiedä juuri mitään , mutta josko hieman pohdittaisiin asiaa

Armeijahan tarvitsee toimivia ratkaisuja. Jos tällaiseen ratkaisuun on päädytty, ei se kai täysin susi ole? Ilmeisestikin antenni on aina kompromissi, eli aina jotain menetetään kun toinen ominaisuus paranee.

Ilmeisestikin tämä palvelee armeijaa hyvin jos toimitaan lähes joka kerta eri taajuudella => antennin pituus muuttuu kokoajan. Näin voisi kuvitella amatöörinkin tarvitsevan säädettävää antennia jos wörkkii esim. 80, 40 ja 20 m alueella. Pelkästään jo tuossakin langan pituus muuttuu kymmeniä metrejä.

En tiedä vaikuttaako "kela" antennin päässä mitenkään itse antenniin, mutta eihän tällä ole mitään merkitystä, sillä saadetäänhän jokainen antenni erikseen kullekin taajuudelle. Jos kelaa "epäilee" niin voihan antennilangan aina kääntää päätyeristimessä takaisinpäin itse antennin suuntaisesti.

Viisaammat voi sitten kommentoida itse vaikutusta suuntakuvioihin

Jos tuommoiset kelat ja sopivaa lankaa löytäisi jostakin, niin tuommoisen voisi aika näppärästi itsekin tehdä.
Eikös nuo ole jotain verkkonarujen keloja (-> kts. kalastuskaupat). Mutta itse olen tehnyt vanerista palasen, jonka ympärille kelaan pitkälanka-antennin kun otan sen pois puusta.

illi kirjoitti:
Armeijahan tarvitsee toimivia ratkaisuja. Jos tällaiseen ratkaisuun on päädytty, ei se kai täysin susi ole?
Näin voisi olettaa... Ja kyllähän noilla antenneilla ihan yhteyksiä saatiin monen sadan kilometrin väleillä ja viiden watin teholla. Se vaan vähän mietityttää, ettei moisia ratkaisuja ole RA-piireissä juuri tullut vastaan. Yleensä neuvotaan vaan rakentamaan esimerkiksi 80 m tai 40 m dipoli.

En tiedä vaikuttaako "kela" antennin päässä mitenkään itse antenniin, mutta eihän tällä ole mitään merkitystä, sillä saadetäänhän jokainen antenni erikseen kullekin taajuudelle. Jos kelaa "epäilee" niin voihan antennilangan aina kääntää päätyeristimessä takaisinpäin itse antennin suuntaisesti.

Viisaammat voi sitten kommentoida itse vaikutusta suuntakuvioihin

Jos tuommoiset kelat ja sopivaa lankaa löytäisi jostakin, niin tuommoisen voisi aika näppärästi itsekin tehdä.
Eikös nuo ole jotain verkkonarujen keloja (-> kts. kalastuskaupat). Mutta itse olen tehnyt vanerista palasen, jonka ympärille kelaan pitkälanka-antennin kun otan sen pois puusta.
Pitää varmaan kalastuskaupasta käydä sitten kattomassa. Ehkä täytyy vaan väkertää tuollainen antenni ja kokeilla käytännössä. Siis kunhan ensin saa sen rigin hommattua. Sitten voisi vaikka lainata jostain hyvän SWR-mittarin, tehdä mittauksia ja verrata esimerkiksi kiinteämittaiseen, killusta tehtyyn dipoliin.

Tuosta ratkaisusta tekee osaltaan kätevän juuri se, että koko antennilankaa ei tarvitse purkaa kelalta. Siinä kelassa on semmoiset koukut, joihin langan saa lukittua sopivaan mittaan ja koko systeemi nostetaan antennin mukana ylös. Langassa on vielä pituusmerkintöjä säännöllisin välein, mikä helpottaa mitoittamista maasto-olosuhteissa. Ripustuslangan saa samoin suoraan siihen kelaan kiinni.

Semmoinen pointti vielä, että noissa käytetty antennilanka oli melkoisen ohutta muovieristeistä johtoa, selvästi esimerkiksi halkaistua killua ohuempaa. Veikkaisin että ihan mitä tahansa paukkulankaa se ei ollut, vaan siellä eristeen sisällä on metallilangan lisäksi jotakin vetoa hyvin kestävää tavaraa. Yhtään kertaa kun en muista, että antennilanka olisi käytössä katkennut, vaikka välillä oli koviakin tuulia ja antenneihin kertyi lunta ja kuuraa. Ripustusnaruja kyllä napsahteli silloin tällöin poikki, ne oli jotain ihan perus-nailonnarua.

Varmaan siihen on valittu jotain keskimääräistä kestävämpää, mutta silti ohutta (=kevyttä) johtoa.

Koska nuo "kelat" ei jatku päistään mihinkään, niin ymmärtääkseni rullalla oleva lanka ei käyttäydy kelan tavoin eli ne eivät vaikuta antennin toimintaan juuri mitään. Niinpä antenni käyttäytyy kuten tavallinen dipoli ja suuntakuviokin on sama. Voittaa varmasti reissuantennina epämääräisen pituisen pitkälangan.

Mielenkiintoinen monialueantenni, vaikka bandin vaihto ei sujukaan ihan hetkessä

oh3nob kirjoitti:
Koska nuo "kelat" ei jatku päistään mihinkään, niin ymmärtääkseni rullalla oleva lanka ei käyttäydy kelan tavoin eli ne eivät vaikuta antennin toimintaan juuri mitään. Niinpä antenni käyttäytyy kuten tavallinen dipoli ja suuntakuviokin on sama. Voittaa varmasti reissuantennina epämääräisen
pituisen pitkälangan.

Juu, täytyy väsätä moinen ja testailla. Vieläkun osaisi päättää, miten pitkän pätkän koksia laittaisi syöttöjohdoksi.

Mielenkiintoinen monialueantenni, vaikka bandin vaihto ei sujukaan ihan hetkessä
Vähän vaatii liikuntaa kyllä... Mutta eipähän tuommoisen kanssa pääse aivan juurtumaan kiinni hamsäkkiin.

Tuli tuossa viikonloppuna käytyä porukoilla, niin pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan tuliterää FT-817:aa ja säädettävää dipolia...

Kokeeksi säädin antennin kahdellekympille, eli haaran mitaksi tuli semmoinen pikkuisen reilu 5 metriä. Kovasti kuului kyllä heti asemia, eli ihan metsään ei mennyt. Joku Erkki 7-piiristä ainakin sähkötteli jonkun englantilaisen kanssa.

Ei tainnut kuitenkaan ihan olla antenni vireessä, koitiin pariin CQ:hun vastata ja kutsuin itsekin pari kertaa, mutta en saanut vastausta. Radion oma SWR-mittarikin (tai heijastuvaa tehoa se oikeastaan kai vaan mittaa) näytti, että ei ollut optimaalinen tilanne. En tiedä pitäisikö haarojen mittaa vähän vielä säätää. Toisaalta antenni jäi kyllä aika matalalle. Toinen pää oli kiinni omakotitalon parvekkeen yläreunan tasalla ja toinen läheisessä koivussa.

Ei ollut kovin paljon aikaa siinä kokeilla, miten olisi saanut parannettua. Täytyy jatkaa tuosta seuraavalla reissulla tai etsiä täältä Jyväskylästä joku hyvä kusoilupaikka missä voisi kokeilla.

OH6FQI kirjoitti:
Tuli tuossa viikonloppuna käytyä porukoilla, niin pääsin ensimmäistä kertaa testaamaan tuliterää FT-817:aa ja säädettävää dipolia...
Onneksi olkoon vaan uudelle radiolle

Miltäs radio vaikutti, oliko hintansa väärtti?

Kokeeksi säädin antennin kahdellekympille, eli haaran mitaksi tuli semmoinen pikkuisen reilu 5 metriä. Kovasti kuului kyllä heti asemia, eli ihan metsään ei mennyt. Joku Erkki 7-piiristä ainakin sähkötteli jonkun englantilaisen kanssa.
Sellainen kokemus mitä minulla on kuuntelemisesta, ei tunnu vastaanotossa olevan kauheasti väliä, vaikka antenni ei olisikaan vireessä juuri sillä ko. taajuudella. Riittää kun on "vähän sinnepäin". Ehkä se alkaa olemaan todellisissa DXssä vähän tarkempaa, mutta paikalliset tulevat oikeastaan lähes antennilla kun antennilla.

Ei tainnut kuitenkaan ihan olla antenni vireessä, koitiin pariin CQ:hun vastata ja kutsuin itsekin pari kertaa, mutta en saanut vastausta. Radion oma SWR-mittarikin (tai heijastuvaa tehoa se oikeastaan kai vaan mittaa) näytti, että ei ollut optimaalinen tilanne. En tiedä pitäisikö haarojen mittaa vähän vielä säätää.
Jos mittari näytti korkeaa SWR:ää niin silloin oli varmaan antennissa vikaa (johdossa on vikaa, johto on vaihdettava Toisaalta myös tuo lähettimen pienehkö teho saa varmaan sellaisen "killerin" aikaiseksi, että kuulet itse suurempitehoista asemaa, mutta se ei kuule sinua. Ne kokemukset mitä minulla on dipolin virittämisestä, ovat kyllä sellaiset, että jos antenni rakenteeltaan on kunnossa, se menee kyllä aika napisti vireeseen jos vain jaksaa säätää.

Jotenkin itsellä on sellainen kuvitelma, että dipolin virityspiste on sitten "terävämpi" kun esim Windomilla, mutta saatan olla väärässäkin...

Toisaalta antenni jäi kyllä aika matalalle. Toinen pää oli kiinni omakotitalon parvekkeen yläreunan tasalla ja toinen läheisessä koivussa.
Matalalla oleminen kyllä taitaa vaikuttaa siihen syöttöpisteen impedanssiin, mutta onhan Inverted-V antennissakin langan päät aika matalalla.

illi kirjoitti:
Onneksi olkoon vaan uudelle radiolle

Miltäs radio vaikutti, oliko hintansa väärtti?
Kiitos, kiitos! Kyllä tuo ihan asialliselta värkiltä vaikuttaa. Kahden metrin toistimella on tullut juteltua jo useampaankin kertaan. HF:llä sillä patukka-antennilla ei kuule kuin kohinaa. Täytyy kattoa, jos edes jonkinlaisen kuunteluantennin saisi värkättyä ihan kämppään sisälle.

Sellainen kokemus mitä minulla on kuuntelemisesta, ei tunnu vastaanotossa olevan kauheasti väliä, vaikka antenni ei olisikaan vireessä juuri sillä ko. taajuudella. Riittää kun on "vähän sinnepäin". Ehkä se alkaa olemaan todellisissa DXssä vähän tarkempaa, mutta paikalliset tulevat oikeastaan lähes antennilla kun antennilla.

Jos mittari näytti korkeaa SWR:ää niin silloin oli varmaan antennissa vikaa (johdossa on vikaa, johto on vaihdettava Toisaalta myös tuo lähettimen pienehkö teho saa varmaan sellaisen "killerin" aikaiseksi, että kuulet itse suurempitehoista asemaa, mutta se ei kuule sinua. Ne kokemukset mitä minulla on dipolin virittämisestä, ovat kyllä sellaiset, että jos antenni rakenteeltaan on kunnossa, se menee kyllä aika napisti vireeseen jos vain jaksaa säätää.

Jotenkin itsellä on sellainen kuvitelma, että dipolin virityspiste on sitten "terävämpi" kun esim Windomilla, mutta saatan olla väärässäkin...
Mittasin sekä dipolin haarat että että syöttöjohdon yleismittarilla, eli kyllä niitten pitäisi kunnossa olla. Olisi kyllä jaksanut säätää, mutta aikaa ei toisaan ollut, kun oli kaikenlaista muutakin puuhaa samalla reissulla.

Toisaalta antenni jäi kyllä aika matalalle. Toinen pää oli kiinni omakotitalon parvekkeen yläreunan tasalla ja toinen läheisessä koivussa.
Matalalla oleminen kyllä taitaa vaikuttaa siihen syöttöpisteen impedanssiin, mutta onhan Inverted-V antennissakin langan päät aika matalalla.
No tuossa oli ihan koko systeemi melko matalalla, kun ripustin dipolin päistään. Eli vielä syöttöjohdon paino veti syöttöpisteen alimmaksi. Ensi kerralla koitan nakata painon vähän ylempänä kasvavan oksan yli ja keksiä talon puolelta vähän korkeammalla olevan ripustuspisteen. Inverted-v olisi kyllä näppärä vaihtoehto, jos keskellä pihaa olisi lipputanko tai joku muhkea mänty... Talo kuulu semmoiseen kahden omakotitalon muodostamaan taloyhtiöön, ja lipputanko on siellä toisen talon pihalla.

OH6FQI kirjoitti:
Kiitos, kiitos! Kyllä tuo ihan asialliselta värkiltä vaikuttaa.
Miten tuossa radiossa hallitaan noita antenniliittimiä? Oliko se niin, että takana UHF liitin oli HF:lle ja edessä BNC sitten 2 m ja 70 cm?

Kahden metrin toistimella on tullut juteltua jo useampaankin kertaan.
Miltä tuo kuuluvuus tuntuu, kuulevatko muut sinua vaivatta vai vaatiiko aina tuon toistimen? Onko sinulla ollut "suoriakin" yhteyksiä - minne asti on kantanut?

HF:llä sillä patukka-antennilla ei kuule kuin kohinaa.
Mikä oli kuuntelupaikka? Sisällä vaiko ulkona? Varmaankin jos sisällä kuuntelee, niin kodin sähkölaitteet häiritsevät. Jostain jäin sellaiseen mielikuvaan, että tuo "patukka-antenni" olisi aika surkea "hätävara-antenni" vähän joka suhteen. Lisäksi se taisi olla vasta 40 m alueelta ylöspäin. Jos sinulla on jo jonkinlainen dipoli, niin suosittelen lämpimästi sen "virittämistä" kuntoon

Täytyy kattoa, jos edes jonkinlaisen kuunteluantennin saisi värkättyä ihan kämppään sisälle.
Käsittääkseni tuo olisi aika helppo juttu. Siis pätkä lankaa

Mitä pidempi lanka sen parempi. Lisäksi jos mietit sisään vai ulos, niin ehdottomasti ulos. Jollakin tapaa vain pitää varmistaa, että ei lähetä kuunteluantenniin. Menikö tuo laite asetuksilla sellaiseen tilaan, että ei lähetä? En suosittele, että tuollata edes yrittäisi tunata tunerilla, josko se lie edes onnistuisikaan

Mittasin sekä dipolin haarat että että syöttöjohdon yleismittarilla, eli kyllä niitten pitäisi kunnossa olla. Olisi kyllä jaksanut säätää, mutta aikaa ei toisaan ollut, kun oli kaikenlaista muutakin puuhaa samalla reissulla.
Juu en sitä tarkoittanutkaan, että ei olisi ollut sähköisesti kunnossa, vaan sitä, että ei varmaan ollut vireessä. Kyllä dipoli mielestäni menee ihan nätisti vireeseen (ja vielä aika hyväänkin) jos perusasiat on kunnossa. Ainakin ennen kokemuksen syntymistä, vaatii vähän antennin "tiputtamista" ja säätelyä, mutta työllähän siitä selviää.

No tuossa oli ihan koko systeemi melko matalalla, kun ripustin dipolin päistään. Eli vielä syöttöjohdon paino veti syöttöpisteen alimmaksi.
Siis teit NVIS antennin

Eikai siitä nyt niin kauheasti ole haittaa tuollaisella pienitehoisella laitteella ja lyhyillä yhteysväleillä.

Inverted-v olisi kyllä näppärä vaihtoehto, jos keskellä pihaa olisi lipputanko tai joku muhkea mänty... Talo kuulu semmoiseen kahden omakotitalon muodostamaan taloyhtiöön, ja lipputanko on siellä toisen talon pihalla.
Taisi olla niin, että antennielementin alapää piti jäädä 3 m irti maasta, ettei lankaa pääse kukaan vahingossa koskettamaan vaikka nyt ei näillä tehoilla oravakaan taida käpyään tiputtaa

illi kirjoitti:
Miten tuossa radiossa hallitaan noita antenniliittimiä? Oliko se niin, että takana UHF liitin oli HF:lle ja edessä BNC sitten 2 m ja 70 cm?
Noin se on oletuksena, mutta sen voi valikosta muuttaa ihan miten tykkää. Mä laitoin molemmat BNC:hen, kun luin pariltakin saitilta, että radio vie hitusen vähemmän virtaa BNC-liitintä käytettäessä. Joku relejuttu tms. ilmeisesti syynä. No eihän sillä nyt ole niin merkitystä, kun verkkovirralla ajan, mutta akkukäytössä sillä voi olla jotain väliäkin. Joten laitoin syöttöjohdon alapäähän BNC:n. Teoriassa kai BNC on hitusen UHF:ää parempi RF-liitin, mutta ei kestä niin suuria tehoja kuin UHF. QRP-radiossa tehonkestolla ei ole niin väliä.
Kahden metrin toistimella on tullut juteltua jo useampaankin kertaan.
Miltä tuo kuuluvuus tuntuu, kuulevatko muut sinua vaivatta vai vaatiiko aina tuon toistimen? Onko sinulla ollut "suoriakin" yhteyksiä - minne asti on kantanut?
En ole vielä suoria yhteyksiä kokeillut. Eniten 2 metrillä aktiviteettia on kuitenkin juuri toistimella, pääsee kauemmaksi kuitenkin. Tuossa viime vai toissa viikkoko se oli, oli silleen keliä 2 metrillä, että toistimelle pääsi hyvinkin kaukaa sisään. Mitä lie tropoa...
HF:llä sillä patukka-antennilla ei kuule kuin kohinaa.
Mikä oli kuuntelupaikka? Sisällä vaiko ulkona? Varmaankin jos sisällä kuuntelee, niin kodin sähkölaitteet häiritsevät. Jostain jäin sellaiseen mielikuvaan, että tuo "patukka-antenni" olisi aika surkea "hätävara-antenni" vähän joka suhteen. Lisäksi se taisi olla vasta 40 m alueelta ylöspäin. Jos sinulla on jo jonkinlainen dipoli, niin suosittelen lämpimästi sen "virittämistä" kuntoon
Joo tässä sisällä ihan kokeilin, ei kuulunut pihaustakaan signaaleja HF:llä. Jokunen voimakas yleisradioasema siellä kyllä kuului, venäjän molotusta. Eihän tuo patukka mikään hyvä antenni tietenkään ole, mutta toistimelle pääsee kuitenkin kätevästi, siihen tarkoitukseen puoltaa ihan paikkaansa.
Täytyy kattoa, jos edes jonkinlaisen kuunteluantennin saisi värkättyä ihan kämppään sisälle.
Käsittääkseni tuo olisi aika helppo juttu. Siis pätkä lankaa

Mitä pidempi lanka sen parempi. Lisäksi jos mietit sisään vai ulos, niin ehdottomasti ulos. Jollakin tapaa vain pitää varmistaa, että ei lähetä kuunteluantenniin. Menikö tuo laite asetuksilla sellaiseen tilaan, että ei lähetä? En suosittele, että tuollata edes yrittäisi tunata tunerilla, josko se lie edes onnistuisikaan
Kyllä mä jonkinlaista lankaa kokeilin myös viritellä, mutta se ei tuntunut vaikuttavan käytännössä mitenkään. Täytyy vielä kokeilla uudemman kerran pidemmällä pätkällä. Ulos on kyllä käytännössä mahdotonta saada edes lankaa, mistään dipolista puhumattakaan. Asun kerrostalon toisessa kerroksessa ja ikkunoitten alla kulkee vilkasliikenteinen katu. Jossain metsän reunassa tai ehkä puistonkin laidalla ohut lanka puuhun toimisi kyllä oikein hyvin, tunerin kanssa lähetysantenninakin.

No niin, nyt olis sitten ensimmäinen kuso pidettynä tuolla säädettävällä dipolilla... Sain lopultakin hierottua mitat sopiviksi ja heijastuva teho tipahti FT-817:n mittarissa nolliin 14 Mhz bandilla. Yhteys syntyi sitten Hollantiin CW:llä. QSB:tä oli sen verran että ihan kunnialla ei saanut yhteyttä loppuun, mutta alussa raportiksi tuli 579 molemmin puolin. Käsittääkseni vasta-asemallakin oli QRP-tehot käytössä.

Olen siis täällä porukoilla taas. Tuohon pihalle on vähän hankalampi saada enää pidempää antennia, että pääsisi alemmille bandeille. Samoin suuntaus on vähän huono, kun dipolin haarat on pohjoisen/koilisen väliin ja etelän/lounaan väliin. Pääkeilat heittää siis jonnekin Grönlantiin ja toinen puoli Siperiaan...

Olisi tuolla vähän toisessakin suunnassa puita, mutta en tiedä onko ne sitten jo vähän liiankin kaukana. Jos vaikka heittonarut puihin yltäisikin, niin syöttöjohto ei välttämättä yltäisi enää sisälle... Ihan kauheesti ei kuitenkaan tälleen 27 asteen pakkasessa viitsi pihalla antennia hieroa... Sisälläkin tahtoo tulla vilu, kun syöttöjohto täytyy ottaa ikkunan raosta. Mitään kunnollisia läpivientejä täällä ei tietenkään ole.

Mutta se on nyt kuitenkin testattu, että tuo antenni toimii ja sillä saa kuson kulkemaan. Täytyy merkata nyt lankaan nuo mitat niin seuraavalla kerralla vire löytyy 14 MHz:lle kerrasta.

2 m ja 70 sentin toistimilla olen täällä Kajaanissa koittanut huudella, mutta ei ole kuulunut vastausta... Selkeästi siis hiljaisempaa täällä kuin Jyväskylässä.

EDIT: Tilasin muuten Emtech ZM-2 -tunerin rakennussarjan. Pääsee sitäkin turailemaan kasaan, kunhan kusti polkee sen rapakon takaa.

OH6FQI kirjoitti:
Sain lopultakin hierottua mitat sopiviksi ja heijastuva teho tipahti FT-817:n mittarissa nolliin 14 Mhz bandilla.

Mutta se on nyt kuitenkin testattu, että tuo antenni toimii ja sillä saa kuson kulkemaan. Täytyy merkata nyt lankaan nuo mitat niin seuraavalla kerralla vire löytyy 14 MHz:lle kerrasta.
Kuulostaa hyvältä. Tällaisia kokemuksia minullakin on ollut, kun dipolin virittämistä olen katsellut. Pikkuhiljaa dipolia säätämällä putoaa SWR:ät ainakin rigin mittarin mukaan lähes nollaan, enpä tiedä sitten mitä mahtaisi näkyä "tarkemmalla" mittarilla.

Mikähän olisi hyvä SWR mittari (siis tarkka ja helppokäyttöinen)? Pitäisikö olla ristiinnäyttävä?

Tilasin muuten Emtech ZM-2 -tunerin rakennussarjan. Pääsee sitäkin turailemaan kasaan, kunhan kusti polkee sen rapakon takaa.
Näyttää ihan hienolta rakennussarjalta. Löytyisiköhän Suomesta ko. osat ihan jostain liikkeestä? Ilmeisesti tunerin tarvitsee jokatapauksessa antennin hienosäätöön. En kyllä tiedä, mutta toiset sanovat, että huono antenni on huono antenni vaikka olisi viritinkin. Ilmeisesti viritin vain "suojelee" RF-pääteastetta korkeilta SWR:tä?

illi kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Tällaisia kokemuksia minullakin on ollut, kun dipolin virittämistä olen katsellut. Pikkuhiljaa dipolia säätämällä putoaa SWR:ät ainakin rigin mittarin mukaan lähes nollaan, enpä tiedä sitten mitä mahtaisi näkyä "tarkemmalla" mittarilla.
Ainakaan FT-817:n mittari ei mittaa varsinaisesti SWR:ää, vaan heijastuvaa tehoa. Varsinkin jos käyttää pientä lähetystehoa, se on ilmeisesti aika epätarkka. Mitään numeroarvoa se ei anna, näytöllä näyttää vain palkkeja enemmän tai vähemmän.
Mikähän olisi hyvä SWR mittari (siis tarkka ja helppokäyttöinen)? Pitäisikö olla ristiinnäyttävä?
Ristiinnäyttävä on ihan näppärä, siinähän toinen viisari näyttää ulospäin menevää ja toinen heijastuvaa tehoa. SWR:n arvon voi silloin lukea siitä viisareitten leikkauskohdasta. Tosin sitä varsinaista SWR:n arvoa ei monesti tule kauheasti tuijotettua, kun virityskohta löytyy siitä kun heijastuva teho tipahtaa nollaan. Armeijassa käytetyssä MFJ:n tunerissa oli tuollainen mittari.

Sopivan SWR-mittarin valinnassa täytyy ottaa huomioon, millaisen radion ja millaisten lähetystehojen kanssa sitä aikoo käyttää. Jos radion maksimiteho on 5-10 W, ei 1500 W mittarin viisari paljoa värähdä... Onhan niissä isommissa mittareissa monesti myös pienempi tehoalue, mutta sekin voi olla satoja watteja. Eli mittari mitattavan tehon mukaan.

Isompaan antennisäätämiseen olisi varmaan joku antennianalyssaattori kätevämpi vekotin. Taitavat tosin maksaa jonkin verran, mutta semmoisenhan voi koittaa lainata vaikka kerholta tai joltakin äveriäämmältä amatööriltä.
Tilasin muuten Emtech ZM-2 -tunerin rakennussarjan. Pääsee sitäkin turailemaan kasaan, kunhan kusti polkee sen rapakon takaa.
Näyttää ihan hienolta rakennussarjalta. Löytyisiköhän Suomesta ko. osat ihan jostain liikkeestä?
Peruskomponentit varmaan ainakin löytyy. Sopivat toroidit ja säätökonkat varmaan on hankalimmat löytää.

ZM-2:ssa on SWR:n ilmaisuun ledi, joka sammuu, kun vire on löytynyt. Se on ilmeisesti aika hyvä indikaattori, ettei sen kanssa välttämättä erillistä mittaria tarvitsekaan. Mutta täytyy kokeilla, kunhan saan sen tänne ja koottua.
Ilmeisesti tunerin tarvitsee jokatapauksessa antennin hienosäätöön. En kyllä tiedä, mutta toiset sanovat, että huono antenni on huono antenni vaikka olisi viritinkin. Ilmeisesti viritin vain "suojelee" RF-pääteastetta korkeilta SWR:tä?
Mulle on ainakin selitetty asia niin, että epävireessä olevan antennin ja 50 ohmin syöttöjohdon välissä on ikään kuin vedenpinta valolle. Osa valosta menee taittuen läpi ja osa heijastuu takaisin. Tuneri sitten näyttää lähettimelle mukavalta 50 ohmin kuormalta. Samalla se tuneri kääntää antennista heijastuvan tehon takaisin antenniin eikä päästä sitä palaamaan lähettimelle asti. Eli teoriassa se teho päätyy taivaalle niinkuin pitääkin.

Käytännössä kuitenkin syöttöjohdossa ym. komponenteissa on häviöitä, joten osa siitä syöttöjohdossa edes takaisin seilaavasta tehosta muuttuu lämmöksi harakoille. Ja jos antenni on erityisen huono, sitä tehoa heijastuu aina takaisin hyvinkin paljon. Parasta olisi saada se tuneri antennin syöttöpisteeseen eikä syöttöjohdon ja radion väliin. 50 ohminen syöttöjohtohan ei mitään sovitusta tarvitse. Tällöin tunerin pitää toki olla automaattinen tai ainakin kauko-ohjattava. Yleensä myös säänkestävyys tulee siinä tapauksessa vaatimukseksi. Sen takia se tuneri monesti kuitenkin on siellä radion perässä.

Yksi vaihtoehto on käyttää tunerin ja antennin välissä hyvin vähähäviöistä syöttöjohtoa kuten avolinjaa. Avolinjan käytössä on toki taas sitten omat ongelmansa, mutta ei niistä nyt enempää.

Joku enemmän tietävä voi varmaan tarkentaa näitä juttuja vielä, jos on tarpeen.

OH6FQI kirjoitti:
Tuneri sitten näyttää lähettimelle mukavalta 50 ohmin kuormalta.
Näin se varmaan toimiikin, olisihan se muuten täysin turhanpäiväinen laite siinä välissä

Samalla se tuneri kääntää antennista heijastuvan tehon takaisin antenniin eikä päästä sitä palaamaan lähettimelle asti. Eli teoriassa se teho päätyy taivaalle niinkuin pitääkin.
Käyköhän se ihan oikeasti noin ?

Jotenkin olen käsittänyt sen niin, että antennista heijastuva teho hukkaantuu "jossakin", eikä ainakaan säteile antennista ulos (katoaa häviöihin)? Viisaammat kertokoot miten se ihan oikeasti käy?

Edelleen olen sitä mieltä, että "huono antenni" on "huono antenni". Jos antennituneri hoitaisi automaattisesti kaiken kuntoon, niin HF:llä saisi 1 m kukkakepinkin maailman parhaimmaksi DX-antenniksi tämän mukaan

Itse olen edelleen sitä mieltä, että antennituneri "sovittaa" antennin syöttölinjan siten, että lähetin näkee kuorman lähes 50 ohmin suuruisena. Tässä tilanteessa lähetin ei huomaa mitään ongelmaa asiassa ja toimii hyvin, eikä esimerkiksi lähde rajoittamaan tehoa korkean SWR:n takia. Kuitenkin hyvän lähtevän tehon saavuttamiseksi, on antennin oltava "hyvä", eli siis käsitääkseni sen hyötysuhteen on oltava korkea. Jos antenni on "huono" ei sen hyötysuhdetta juurikaan paranneta tunerilla.

Olisi tietysti ihan hyvä, että nyt ne kokeneemmat "sedät" kertoisivat, miten tämä ihan oikeasti menee, ettei tarvitse arvailla

Yksi vaihtoehto on käyttää tunerin ja antennin välissä hyvin vähähäviöistä syöttöjohtoa kuten avolinjaa. Avolinjan käytössä on toki taas sitten omat ongelmansa, mutta ei niistä nyt enempää.
Juu avolinjahan on hyvä, mutta epäilen hieman, että ei ne häviöt kunnollisella koksillakaan ole HF-alueella nyt kovinkaan suuria (tyypillisillä antennikaapaleiden pituuksilla <25 m). Melkein uskaltaisin epäillä, että avolinjalla saavutettu hyöty hukkuu sen huonoihin puoliin koaksiaaliin verrattuna tavallisen perusluokan-tunarin asemalla.

Joku enemmän tietävä voi varmaan tarkentaa näitä juttuja vielä, jos on tarpeen.
Aivan. Ainakin laskureiden mukaan sivuilla käy paljon "hiljaista" porukkaa. Joukossa on varmaan useitakin kokeneita kavereita. Avatkaa nyt se sanainen arkkunne ja kertokaa todellista faktatietoa - muutenhan näillä sivuilla käyminen on kohdaltanne täysin turhaa

Käyköhän se ihan oikeasti noin ?

Jotenkin olen käsittänyt sen niin, että antennista heijastuva teho hukkaantuu "jossakin", eikä ainakaan säteile antennista ulos (katoaa häviöihin)? Viisaammat kertokoot miten se ihan oikeasti käy?

Edelleen olen sitä mieltä, että "huono antenni" on "huono antenni". Jos antennituneri hoitaisi automaattisesti kaiken kuntoon, niin HF:llä saisi 1 m kukkakepinkin maailman parhaimmaksi DX-antenniksi tämän mukaan


Paino sanalla teoriassa. Eli siis jos syöttöjohdot olisivat ideaalisia eikä niissä tapahtuisi häviöitä, niin silloin kaikki heijastunut teho päätyisi takaisin antenniin. Todellisuudessa syöttöjohdossa kuitenkin häviöitä tapahtuu. Jos antenni on resonanssissa eikä tehoa heijastu takaisin syöttöjohtoon, signaali kulkee kokonaisuudessaan vain kerran syöttöjohdon läpi. Kuitenkin kun antennin ja syöttöjohdon välillä on epäsovitus, osa tehosta heijastuu takaisinpäin. Tunerilta teho pyritään kääntämään takaisin antennin suuntaan. Signaali törmää kuitenkin jälleen samaan epäsovitukseen, ja taas osa siitä heijastuu takaisin. Näin signaali vaimenee joka kerran syöttöjohdon läpi kulkiessaan.

Jos nyt siis siellä parinkymmenen metrin koaksiaalin päässä on joku 1 m kukkakeppi tai vastaava huono antenni, niin tehosta suurin osa heijastuu takaisin ja vain pieni osa pääsee itse antenniin. Jos vaikka SWR on 10, niin äkkiä laskien noin 80% tehosta palaa takaisin. Kun tämä 80% ensin palaa alas tunerille ja sitten siitä takaisin ylös antenniin, siirtolinjan häviöt on vaikuttaneet siihen jo kahteen kertaan. Ja tästäkin jäljelle jäävästä tehosta 80% heijastuu taas takaisin jne.

Jos kuitenkin antenni on suhteellisen hyvin resonanssissa, eli tehoa heijastuu takaisin vain vähän ja syöttöjohto ei hävitä tehoa paljoa, tunerilla voidaan saada isompi osa tehosta päätymään taivaalle. Olenpa lukenut semmoistakin, että avolinjaa ja tuneria käytettäessä myös se avolinja toimii säteilevänä elementtinä ja puskee tehoa taivaalle. Mutta se on kyllä totta, että koaksiaali on muutoin huomattavasti vaivattomampaa käytössä. Ainakin siirrettävänä antennina semmoinen avolinjahässäkkä taitaisi olla aika kastrofi...

Siinä olet kyllä varmasti oikeassa, että todella huono antenni on varmastikin todella huono, vaikka se RF-teho saataisiinkin suurimmaksi osaksi sinne jollakin tempulla tungettua. Tuo taitaa liittyä jotenkin huomattavasti aallonpituutta lyhyempään antenninmittaan, että teho ei säteile. Lämmöksihän se radioaalloiksi päätymätön osa tehosta taitaa pääosin muuttua...

Tunerilla voidaan kuitenkin estää heijastuvan teho pääsy takaisin lähettimelle ja yrittää tunkea sitä taivasta kohti. Lähetintä sinänsä ei kiinnosta, montako ohmia sillä on kuormana, vaan nimenomaan se heijastuva teho, joka voi pahimmillaan polttaa koko pääteasteen.

OH6FQI kirjoitti:
Eli siis jos syöttöjohdot olisivat ideaalisia eikä niissä tapahtuisi häviöitä, niin silloin kaikki heijastunut teho päätyisi takaisin antenniin. Todellisuudessa syöttöjohdossa kuitenkin häviöitä tapahtuu.
Häviöt syöttöjohdossa taitavat olla luonnonlaki, eikä sitä taida siten voida oikein mitenkään kiertää Toisaalta olen kirjoista lukenut, että häviöt HF alueella olisivat marginaalisia "normaaleissa" olosuhteissa.

Mikä on siis normaalia ja mikä ei? Uskoisin, että jos sinulla on 20 m pätkä RG-213 kaapelia, ovat häviöt aika marginaalisia HF taajuuksilla. Lisäksi lähdetään oletuksesta, että antenni on noin kohtuudella vireessä jo lähtökohtaisesti ja on kuitenkin lähellä allonpituuden fyysisiä mittoja. Olisikohan häviöt 0 pilkku jotain desibeliä liittimineen... Eli ymmärtääkseni todellakin aika marginaalista.

Tunerilta teho pyritään kääntämään takaisin antennin suuntaan. Signaali törmää kuitenkin jälleen samaan epäsovitukseen, ja taas osa siitä heijastuu takaisin. Näin signaali vaimenee joka kerran syöttöjohdon läpi kulkiessaan.
Tätä se varmaankin tekee, mutta äkkiseltään voisi myös kuvitella, että kun radioaalto kulkee edes takaisin siirtolinjassa, se summautuu alkuperäiseen aaltoon vaimentaen sitä? Eihän toki edestakaisin kulkeva aalto ihan samanaikaisesti kulje edestakaisin (samanvaiheisena) vaan viivästyneenä (tapahtuu summautumista/kumoutumista).

Olenpa lukenut semmoistakin, että avolinjaa ja tuneria käytettäessä myös se avolinja toimii säteilevänä elementtinä ja puskee tehoa taivaalle.
Ilmeisestikin se avolinja säteilee aina radioaaltoja eetteriin, oli sitten tuneria tai ei?

Mutta se on kyllä totta, että koaksiaali on muutoin huomattavasti vaivattomampaa käytössä. Ainakin siirrettävänä antennina semmoinen avolinjahässäkkä taitaisi olla aika kastrofi...
Mielestäni koaksiaali on erittäin hyvä häiriöasioiden suhteen. Kieltämättä avolinjan häviöt ovat mitä ilmeisemmin erittäin pienet, mutta se vaatii häiriöttömän ympäristön ja huolellisen paikan valinnan.

Avolinjojahan on vähän kaikenlaisia rakenteiltaan. Osa tekee linjan ihan itse, eikä se silloin ole välttämättä helpoin siirrettävä. Mutta jos ajatellaan teollisia tuotteita, en pidä niitä yhtään sen pahempana siirtää kun paksua ja jäykkää koksiakaan.

Voisin kuvitella, kun joskus sitten aikanaan saisin hankittua FT-817:n tai vastaavan "matkaradion" niin maastossa käyttäisin juuri avolinjaa syöttöjohtona, sillä metalliesineitä, sähkölinjoja olisi silloin tuskin kovin lähellä. Kotiasemalla olisi varmaan sitten koksi syöttökaapelina juuri noiden häiriönsieto ja kytkeytymis-asioiden takia.

Tuo taitaa liittyä jotenkin huomattavasti aallonpituutta lyhyempään antenninmittaan, että teho ei säteile. Lämmöksihän se radioaalloiksi päätymätön osa tehosta taitaa pääosin muuttua...
Mikä lienee sitten vaikutus eri aikaan antenniin saapuvalla eri vaiheessa olevalla lähetteellä, tämäkin lienee vaimentavan signaalia?

Lähetintä sinänsä ei kiinnosta, montako ohmia sillä on kuormana, vaan nimenomaan se heijastuva teho, joka voi pahimmillaan polttaa koko pääteasteen.
Eipä kiinnosta, ei. Olen ollut käsittäväni asian niin, että jos vaikka puolet tehoista heijastuu takaisin, niin lähettimen kuormitus on jos sitten 150% normaalista, mikä aiheuttaa turhaa lämpeämistä ja sitä kautta mahdollisesti jo lähettimenkin tuhoutumisen.

Olen ymmärtänyt asian likimain samoin eli:

Nykyajan lähettimet olettavat, että antennipistokkeessa on 50 ohmin kuorma. Jos näin ei ole, pääteaste kuumenee ja voi rikkoutua.

Antenni on kuitenkin harvoin "50 ohmin vireessä" ja silloinkin vain yhdellä taajuudella. Tunerilla saadaan pääteaste näkemään kaapeli/antenni-kuorma 50 ohmisena, jolloin lähetin ei kuumene. Tunerilla siis sovitetaan kaapeli/antenni-kokonaisuus kuntoon lähettimen päästä, oli itse antennin ohmit mitkä tahansa.

Jos antennin säteilyvastus on suuri,
osa kaapelia pitkin tulevasta aallosta säteilee taivaalle, loppu heijastuu takaisin kaapeliin. Heijastuva aalto kuitenkin summautuu tulevaan aaltoon ja palaa takaisin antenniin. Taas osa aallosta säteilee taivaalle, loput heijastuvat takaisin kaapeliin, jne. Sekunnin murto-osassa suurin osa alkuperäisestä lähetteestä on säteillyt taivaalle.
Syöttöjohdossa edestakaisin kulkeva aalto tietysti vaimenee hieman eli syntyy häviöitä, mutta normaaleilla syöttöjohdoilla ne ovat melko pieniä. Jos syöttöjohtona on 20 metriä rg58-kaapelia, niin sen aiheuttama vaimennus on jotain 1 dB, oli antennin SWR mikä tahansa. Jos antennin SWR on vaikka 3:1, niin tämän aiheuttama lisähäviö on vain jotain 0,5 dB. Tässäkin tilanteessa 100 watin lähetteestä säteilee taivaalle yli 70 wattia. Kannattaa muistaa, että vastaanottimen S-mittarissa yksi yksikkö on 6 dB.

Jos antennin säteilyvastus on pieni,
virta antennin syöttöpisteessä kasvaa, joka aiheuttaa paljon lämpöhäviöitä. Kukkakeppi-antennien säteilyvastus voi olla jopa alle ohmin. Jos ajat 100 wattia 1 ohmin resistanssiin, saat virraksi 10 ampeeria! Kannattaa muistaa, että radioaalto kulkee aivan antennin pinnassa, joten se kokee paksullakin johdoilla lämpöä aiheuttavaa ohmista vastusta. Kukkakepeillä lisähäviöitä aiheuttaa myös huono maa eli kunnollisen vastapainon puuttuminen. Tietysti radioaalto seikkailee kuten edellä, mutta sen aiheuttamat häviöt ovat ymmärrettävästi kovin pienet verrattuna lämpöhäviöihin. Tunerilla saadaan silti kaapelin toinen pää näyttämään 1:1-sovitusta, mutta jostain kumman syystä QSOja ei synny...


Ja lopuksi teoreetikoille: Kyllä, asia on paljon monimutkaisempi

Säädettävä dipoli on nyt ollut hyvän aikaa käytössä, lähinnä reissuantennina. 20 metrille hain silloin virityskohdan ihan yrityksen ja erehdyksen kautta radion avulla. Se oli aika työläs tie, mutta löytyihän se vire lopulta, ja sillä mitoituksella on pidetty jo mm. monet SOTA-kusot.

Vuosi sitten saimme Kiiskilänmäelle lainaksi antennianalysaattorin, siitä kiitokset Harrille, OH6VM. Silloin kun oli samana viikonloppuna CQWW-kisan CW-osa, joten ns. perinteiset bandit olivat CW:n osalta aika tukossa SOTA-yhteyksiä silmälläpitäen. Analysaattorin avulla löysin suhteellisen helposti vireet 30 ja 18 metrille ja yhteyksiä tuli mukavasti.

Samaisella analysaattorilla haimme vielä myöhemmin talvella oikeat mitat antenniin 40 ja 80 metrin bandeille. Olosuhteet olivat aika rankat. Paras paikka minkä löysimme kerhon läheltä antennin ripustamista varten oli lammen rannalla, lunta oli lähemmäs metri... Äkkiä siihen kyllä tuli polku, kun joutui kahlaamaan puitten juurelle kerta toisensa jälkeen antennin mittoja säätämään. Parin bandin jälkeen oli kyllä sen verran vilpoisa olo jo, että yläbandit jäivät vielä merkkaamatta.

80 metrin toimintaakin olen päässyt testaamaan kesällä Lauhanvuorella ja syksymmällä Kanavuorella. Hyvin veti kotimaan kusoissa, vaikka antennin mitta tosin on jo melkoinen, kuten arvata saattaa. Tarvitaan siis sopivat kaksi puuta ja niitten väliin riittävän vapaata tilaa. Ei ole metsässä aina ihan niin helppoa.

Loputkin bandit saatiin kohdalleen eilen lauantaina, kerhon edustalla ripustimme antennin parin lipputangon väliin ja teimme mittauksia Jussin, OH6KV analysaattorilla. Kyllähän sieltä selvät kuopat löytyi SWR-käyrästä myös 15, 12 ja 10 metrin bandeille, mutta mitä ylemmäs taajuudessa mentiin, sitä rosoisemmalta käyrä näytti eikä kuoppa ihan niin syvältä kuin yleensä tahtoisi. Kokeilimme vielä 6 metrin mittojakin, mutta siinä vaiheessa käyrä näytti niin suttuiselta, että ehkä antenni ei ole 6 metrille enää kovin käyttökelpoinen.

Ilmeisesti nuo kelat antennin päässä alkavat vaikuttaa antennin toimintaan selvemmin ylemmillä taajuuksilla, kun vapaata lankaa on enää metristä pariin per haara. Tämä kun on sotilaskäyttöön alun perin tarkoitettu konstruktio, joten toimintavaatimukset on alun perin sieltä peräisin. Niissä touhuissa ei ole selviä bandeja samoin kuin radioamatööreillä, vaan käytössä on lista taajuuksia joita kulloinkin käytetään. Siksi amatöörien käyttämät trappidipolit ja vastaavat monialueantennit eivät ole kovin käyttökelpoisia. Toisaalta on tärkeää, että kun radioasema pystytetään, antenni saadaan heti vireeseen sillä kertaa käytettävälle taajuudelle ilman tunereita ynnä muita. Yhteysvälit taitavat kuitenkin olla sen verran lyhyitä, että taajuudet ovat lähempänä amatöörien 80 ja 40 metrin bandeja kuin noita ylempiä "dx-bandeja". Niinpä optimaalinen toiminta korkeilla taajuuksilla ei ole niin olennaista.

Joka tapauksessa tämän tyyppinen antenni sopii mainiosti myös amatöörikäyttöön, parhaiten reissuantenniksi. Kun vireyskohdat on hakenut eri bandeille, oikean mitan saa reissun päällä nopeasti kohdalleen. Ainakin 18 metrillä ja siitä alas päin tuo toimii hienosti ilman tuneria ja yhteyksiä tulee pienellä teholla. Täytyy vielä nuo kolme ylintäkin bandia testata, nyt kun näitä kelejäkin on ollut, kerron sitten niistäkin havainnot.

73,
Jaakko, OH6FQI